Kylillä on tullut kyllä kuljettua. Sen seurauksena Turkukin on alkanut näyttää hiukan paremmalta kuin mitä blogin alkuaikoina. Jokiranta on yhä eurooppalaisempi uusinen siltoineen ja viinibaareineen. Talvi ei yllättänyt autoilijaa. Hyviä ravintoloita on muuallakin kuin keskustassa. Logomo on entistä kivempi ja Aulan brunssilla on tajuttu, että suklaamoussea ei saa koskaan poistaa valikoimista.
Kyllä täällä kelpaa ihan kuljeskella. Erityisesti Humalistonkadulla, jonne joku nerokas päätti perustaa lähes täydellisyyttä hipovan kahvilan. Gaggui-nimi on turkua ja tarkoittaa kakkuja. Niinpä Gaggui-kahvilasta saakin Turun parhaita kakkuja. Vaivihkaa kahvilavisiitistä on tullut viikottainen perinne, joka kulminoituu joka kerta tismalleen samaan tilaukseen: suorastaan täydellinen, Vähä liian tuhti -niminen kakkupala ja pannu kirkkaanvihreää senchaa.
Gaggui-kahvilassa on kiva istua, sillä kaikki mitä silmä koskettaa on nättiä. On kauniit huonekalut, Saanan ja Ollin kankailla verhoillut tuolit, Terraviivan lautaset ja kupit, paljon valoa ja hyvä tunnelma. Henkilökunta on ystävällistä ja rentoa. Pannutee on naapurin teehuoneelta ja sen tähden ihan äärettömän hyvää. Teehulluna sanoisin, että Turun parasta. Kahvi tietysti Turun kahvipaahtimon tekosia. Kakkupaloissa kaikki on kohdallaan: ne ovat täyteläisiä, kotikutoisia mutta silti tyylikkäitä, sopivan makeita ja hiukan luovia.
Jos olisin jonkun hiukan näivettyneen ja väsähtäneen kaupunkipahasen johtaja ja minun pitäisi yhdellä teolla virkistää kaupunkini kulttuuria, määräisin ehdottomasti panemaan pystyyn Gaggui-kahvilan. Miten voikaan yksi pieni mesta tehdä niin hyvää turkulaisuudelle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti