Turkukin on hetkisen kaunis!

Moi! Opintoahdinko jatkuu vielä parin viikon verran, mutta se isoin eli gradu on sentään jo kultakirjailtuna kirjahyllyssä (tai oikeastaan vessan lattialla... mutta kansissa kuitenkin!). On siis hyvin todennäköistä, että tämäkin blogi saa piakkoin tuulta purjeisiin, sillä gradun kirjoittaminen jätti minulle hirvittävän tarpeen kirjoittaa.

Kouluhommien ja töiden lomassa olen kyllä haahuillut kylillä. Toisinaan jopa kameran kera. Toissapäivänä kävin kauppatorilla morjenstamassa ystävääni Annaa, joka iloisena partioi yhtenä puuhamuijana torille ilmestyneellä Kontilla. Kontti on osa toissapäivänä käynnistyneitä Turku Design Festivaleja ja pitää sisällään kaikkea kaunista turkulaisen uuden muotoilun muodossa. Kontti toimii festareiden infopisteenä ja erilaisten näyttelyiden, workshopien ja dj-keikkojen tapahtumapaikkana.

Festarien ohjelma on tosi mielenkiintoinen ja kattava ja olen tässä kalenteria selatessani ollut melko tuskastunut siitä, että työt menevät päällekkäin kaiken mielenkiintoisen kanssa. Eilen Kontilla julkaistiin Turku Treasure Map, jonka sisältöön eli erilaisiin pikkuputiikkeihin ja kahviloihin voi onneksi tutustua milloin vaan. Polkka Jamin tyyppien suunnittelema Treasure Map on ihana ja saa Turun näyttämään niin suloiselta!

 Koko kartta aarteineen löytyy täältä.

Festivaalin tapahtumista minua houkuttavat erityisesti tämäniltaiset Manillan kevätkestit sekä muotinäytökset, kuten tänään iltapäivällä Apollossa järjestettävä, Turun AMK:n vaatesuunnittelijoiden muotinäytös ja ensi tiistain turkulaistaustaisten vaatesuunnittelijoiden Logomon mahtavissa tiloissa pidettävä Fashion Visions -muotinäytös.

Haaveilen myös sunnuntaisesta Desingbrunssista Blankossa, kreisin kuuloisesta 5 minuutin festivaalista B-galleriassa ja lauantain markkinoista ja myyjäisistä. Niin paljon kaikkea ihanaa, en kestä! Täällä koko ohjelma! Menkää!

Kuten ehkä huomaatte, olen suorastaan pakahtunut siitä, miten yhdet, kohtalaisen pienen porukan järjestämät festivaalit saavat asuinkaupunkini aivan uuteen loistoon. Turku tarvitsee ehdottomasti lisää tällaista kaikkea. Kiitos disainfestareiden, tuuri tänään Turku tuntuu varsin mainiolta paikalta asua.

Loppuun vielä kuvia aurinkoiselta Kontilta.

Betonijakkara!

Kontin ihanat naiset. 

Mikä on turkulaisempaa kuin fiksi? Turussa suunniteltu fiksi!

Tahdon tuollaiset pyyhkeet! Niitä saa ihanasta Leenaelinasta!

Näitä penkkejä sen sijaan ei kuulemma saa mistään :(

Kevät, joka pilasi merkintäni

Kirjoitin monta katkuista sanaa jäästä, Turusta ja mäistä, mutta unohdin julkaista merkinnän. Ja kas, jäät ovat sulaneet. Totuus siitä, että suutuspäissään kannattaa laskea kymmeneen, saattaa siis pitää paikkansa.

Jäänvihaaja-merkinnässäni aioin sanoa, että tämä karmiva vuodenaika, jolloin valon määrä lisääntyy niin, että erehtyy luulemaan tilannetta kevääksi, on lopulta aika kammottava. Koska jäätä on joka paikassa ja käveleminen on töpöttelemistä ja jos kaatuu niin se sattuu ja miksi hiekoitus on jään sisässä kun se pitäis olla jään päällä, ja niin edelleen.

Ja kun on ne mäet, tiedättehän, Turku on pelkkää mäkeä, kauppatori ja Hansakortteli sijaitsevat kuopassa ja kaikki muu kukkuloilla. Että onko olemassa kenkiä, joilla pystyisi jarruttamaan Kaskenmäen syöksylaskussa. Ja että mistä voi ostaa sopuhintaan naskaleita, joilla voisi hinata itsensä ylös mäkeä kotiin.

Mutta turha itkeä enää, jää on sulanut. Lähes kaikkialta muulta paitsi kerrostalomme takapihalta. Ja lopulta tämä karmiva vuodenaika muodostuukin karmeaksi ainoastaan sillä tavoin, että kaikki muuttuu salamannopeasti. Kolme päivää sitten oli talvi, tänään on kevät. Ei siinä rytäkässä ehdi ihminen edes blogimerkintää julkaista.

Kevät, olet ryökäle. Sinuun ei ole luottaminen.

Vuodenaikojen taitekohta on hyvä hetki muistella mennyttä. Palatkaamme viime talveen, aikaan, jolloin mäet vielä olivat jäässä. Erityisesti ne mäet, joihin autopaikaton autonsa parkkeeraa.

Jäisen rinteen erittäin tiiviistä taskuparkista poistuminen mahdollistaa jotain, mistä en ennen viime vuoden maaliskuuta osannut edes uneksia. Tie oli niin jäässä, ettei minun tarvinnut kuin painaa kytkin pohjaan ja hetkisen kuluttua todeta, että autoni ei liiku, koska se on valunut toisen auton sisään.

Elämäni ensimmäinen kolari! Jonka tapahtumista en huomannut, sillä valuraudasta lähes 40 vuotta sitten valmistetun Volvoni etupanssari upposi muovi-Audin takapuskuriin kuin kuuma veitsi voihin, minkäänlaista ääntä päästämättä.

Sinä päivänä en päässy autolla töihin, sillä autoni jäi puoliksi ajoradalle jumiin typerän Audin sisään. Voin tässä kohtaa paljastaa todella yrittäneeni liikuttaa autoani. Siis ennen kuin tiesin, että se sijaitsee toisen auton sisällä.

Tänä talvena olen parkkeerannut autoni tasaiselle.

Verhojen takaa

Yliopistossa opin, että kun antaa palautetta jostain asiasta, tulee palautteen annon apuna käyttää hampurilais- tai jopa kolmioleipämallia. Toisin sanoen, on tärkeää sanoa aluksi jotain hyvää, jotta voi sen jälkeen hyvällä omatunnolla kaataa niskaan sangollisen paskaa. Näin ollen lienee parasta, että aloitan tämän Turkua käsittelevän blogini hampurilaismallin mukaisesti jollain positiivisella. Eikä se oikeastaan ole edes vaikeaa, sillä

tätä nykyä Turku on kylläkin aika valoisa paikka olla ja elää. Herään aikaisin. Päivät tuntuvat kevyiltä ja tehokkailta, saan aikaiseksi. Koska Turku saati elämä ei sitten viime näkemän ole muuttunut miksikään, on syyn oltava jossain muualla.

Syy päivien keveyteen lienee valossa. Aurinko paistaa joka päivä ja valoa tulvii kämppään niin, että Facebookia tuijottaakseen on pakko laittaa sälekaihtimet kiinni. Välillä saatan kurkistaa, onko aurinko yhä paikallaan. Olen istunut koko päivän sisällä, koneen ääreellä puurtamassa, silti alati tiedostaen, että ulkona paistaa. Ja se riittää.

Turku kohteli minua tänään kuin kamera tulppaaneja. Jalomielisesti.