Kevät, joka pilasi merkintäni

Kirjoitin monta katkuista sanaa jäästä, Turusta ja mäistä, mutta unohdin julkaista merkinnän. Ja kas, jäät ovat sulaneet. Totuus siitä, että suutuspäissään kannattaa laskea kymmeneen, saattaa siis pitää paikkansa.

Jäänvihaaja-merkinnässäni aioin sanoa, että tämä karmiva vuodenaika, jolloin valon määrä lisääntyy niin, että erehtyy luulemaan tilannetta kevääksi, on lopulta aika kammottava. Koska jäätä on joka paikassa ja käveleminen on töpöttelemistä ja jos kaatuu niin se sattuu ja miksi hiekoitus on jään sisässä kun se pitäis olla jään päällä, ja niin edelleen.

Ja kun on ne mäet, tiedättehän, Turku on pelkkää mäkeä, kauppatori ja Hansakortteli sijaitsevat kuopassa ja kaikki muu kukkuloilla. Että onko olemassa kenkiä, joilla pystyisi jarruttamaan Kaskenmäen syöksylaskussa. Ja että mistä voi ostaa sopuhintaan naskaleita, joilla voisi hinata itsensä ylös mäkeä kotiin.

Mutta turha itkeä enää, jää on sulanut. Lähes kaikkialta muulta paitsi kerrostalomme takapihalta. Ja lopulta tämä karmiva vuodenaika muodostuukin karmeaksi ainoastaan sillä tavoin, että kaikki muuttuu salamannopeasti. Kolme päivää sitten oli talvi, tänään on kevät. Ei siinä rytäkässä ehdi ihminen edes blogimerkintää julkaista.

Kevät, olet ryökäle. Sinuun ei ole luottaminen.

Vuodenaikojen taitekohta on hyvä hetki muistella mennyttä. Palatkaamme viime talveen, aikaan, jolloin mäet vielä olivat jäässä. Erityisesti ne mäet, joihin autopaikaton autonsa parkkeeraa.

Jäisen rinteen erittäin tiiviistä taskuparkista poistuminen mahdollistaa jotain, mistä en ennen viime vuoden maaliskuuta osannut edes uneksia. Tie oli niin jäässä, ettei minun tarvinnut kuin painaa kytkin pohjaan ja hetkisen kuluttua todeta, että autoni ei liiku, koska se on valunut toisen auton sisään.

Elämäni ensimmäinen kolari! Jonka tapahtumista en huomannut, sillä valuraudasta lähes 40 vuotta sitten valmistetun Volvoni etupanssari upposi muovi-Audin takapuskuriin kuin kuuma veitsi voihin, minkäänlaista ääntä päästämättä.

Sinä päivänä en päässy autolla töihin, sillä autoni jäi puoliksi ajoradalle jumiin typerän Audin sisään. Voin tässä kohtaa paljastaa todella yrittäneeni liikuttaa autoani. Siis ennen kuin tiesin, että se sijaitsee toisen auton sisällä.

Tänä talvena olen parkkeerannut autoni tasaiselle.