maanantai 5. maaliskuuta 2012

Alussa oli Turku

Muutin Turkuun vajaat seitsemän vuotta sitten. Siihen saakka Turku oli näyttäytynyt vain isompana versiona varsin hankalasta kotikaupungistani Salosta. Paikkana, jossa ihmisiin on vaikea tutustua, jossa on yksi iso kauppakeskus ja yksi iso Sedun yökerho, jossa kurainen vesi virtaa läpi värittömän kaupungin.

Turku oli tuttu lähinnä ostosreissuilta, joilla auto jätettiin Louheen, kun ei halvemmasta tiedetty. Syömässä käytiin Raxissa, koska Trattoria Romanasta ei oltu kuultukaan. Jälkkärit vedettiin Spice Icessä, sillä ylihintainen hedelmäkarkkien ripottelu pehmiksen päälle oli hienointa, mitä kukaan koskaan oli keksinyt. Vaatteet ostettiin H&M:ltä, sillä sieltä ne kuului ostaa.

Muuton jälkeen kuva uudesta kotikaupungista alkoi hiljalleen rakentua uudenlaiseksi. Alkukompurointi uudessa koulussa, kodissa ja elämäntilanteessa otti hetken, mutta kun pääsin jaloilleni, näyttäytyi edessäni aivan uusi Turku. Autoa ei tarvittu, sillä joka paikkaan pääsi kävellen. Trattoria Romana sijaitsi asuntoni alakerrassa. Jälkiruoat tarjoili joku kymmenistä pienistä pubeista, joissa ei salolaiseen tapaan notkunutkaan juoppoja, vaan opiskelijoita. Vaatteet ostettiin yhä H&M:ltä, sillä sieltä ne kuului ostaa.

Turusta tuli uusi ystäväni. Ihmisiinkään ei ollut vaikea tutustua, uusia tapasi joka päivä koulussa ja harva se ilta kuppilassa. Tuntui ylevältä asua isossa merenrantakaupungissa, jonka läpi virtasi joki, jonka ympärille puistoihin ja kuppiloihin ihmiset kerääntyivät istumaan ihan muuten vaan. Puistoista kirmattiin jompaan kumpaan ränsistyneistä puutaloista, joiden vinoilla tanssilattioilla pompittiin ja kuunneltiin bändejä, joista kuului tykätä.

Ensimmäisten vuosien aikana kaupunki antoi itsestään alati jotain uutta niin kuin nyt kaupungeilla on tapana: kahvilan, kadunpätkän, puiston, mäen, kaverin, putiikin, pubin, opiskelijabileen. Tiesin, että Turku oli sittenkin hyvä paikka olla ja varsinkin opiskella.

En kuitenkaan missään vaiheessa hektisinä opiskelun alkuvuosina ehtinyt asettua Turkuun ihan tosissani. Vaikka viihdyin paremmin kuin hyvin, pidin Turkua ainoastaan mahtavana opiskelijakaupunkina. Vaiheena, väliasemana. Juuri siihen elämäntilanteeseen sopivana, muttei missään nimessä paikkana, jonne joskus asettua aloilleen.

Ja kun opiskelijaelämän huuma sitten jossain vaiheessa laimeni, riekkuminen harventui ja elämä tasoittui, hiipi todellisuus tajuntaan. Opintoja oli jäljellä vielä monta vuotta. Uusia kujia, kahviloita tai kukkuloita ei tullutkaan enää vastaan. Ne oli koluttu. Kaikki oli koluttu. Uusia kavereita ei enää nostettu eteen hopeatarjottimella. Pubien opiskelijat olivat alkaneet näyttää juopoilta. Joen vesi oli ruskeaa.

Aloin inhota Turkua. Typerää yliopistoa, sen pahaa laitosruokaa. Hansakorttelia, naurettavia yökerhoja, mäkien päälle kiipeämistä, tympeitä ihmisiä, pieniä piirejä, sisäänpäin lämpeäviä hipsteriporukoita ja heidän vaikeasti lähestyttäviä kestejään. Sitä, että keskusta tarkoitti yhtä ainutta korttelia. Konditoria-kahvilaa, joka oli vallannut koko kaupungin. Ylihintaisia ja muutenkin typeriä jokilaivoja. En suositellut kaupunkia kenellekään.

Päätin, että loppuajasta Turussa on vain selvyidyttävä. Ryhdyin elämään jatkuvissa lähtökuopissa. En antanut kaupungille senttiäkään siimaa.

Ja seitsemän vuoden jälkeen olen yhä täällä. Vaikka opinnot ovat päättymässä, näyttää siltä, että tulen viettämään Turussa vielä vuosia. Välit ovat viileät. Jotta eläminen olisi siedettävää, jotain on tehtävä.

Tämä blogi on projekti, joka tähtää siihen, että alan jälleen pitämään Turusta. Kuljen kylillä silmät avoinna, katson hiekoitetun jalkakäytävän sijasta jonnekin muualle, soluttaudun sekaan, imen itseeni kaupunkia. Tallennan kokemukseni tänne, jotta voin sitten synkkinä vihan päivinä palata katsomaan, miltä Turku oikeasti näyttääkään.

23 kommenttia:

  1. Odotan innolla, että pääsen seuraamaan projektiasi! Asia on nimittäin niin, että tämä pohjoisen tyttö on suunnitellut muuttoa "kamalaan Turkuun" nyt jo toista vuotta, nimenomaan opiskelun vuoksi. Ala on ihana, mutta kaupunki... Täytyy sanoa, että olen pikkuhiljaa pääsemässä angstini yli, mutta kaikki apu huonon mielikuvan muuttamiseksi on tarpeen!

    VastaaPoista
  2. Eka kommentti, kreisiä! Katsotaanpa, miten tämä projekti tästä lähtee käyntiin. Toivottavasti saan sekä omani että sinun mielikuvasi Turusta muuttumaan positiivisemmaksi. :)

    VastaaPoista
  3. Tämä on Janna mahtava juttu! Ja elämääsi suht läheltä seuraavana odotan mielenkiinnolla, mitä käänteitä suhteenne vielä pitäkään sisällään.

    VastaaPoista
  4. :) Kiva kuulla! Odotan itsekin tulevia käänteitä!

    VastaaPoista
  5. Oi mahtia! Omakin Turku-suhde on vähemmän kipunoiva, joten odotan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää. :) Itse oon paluumuuttaja eli välillä jo pääsin pois, mutta sitten palasin perheen ja työn perässä, eka on täällä olon arvoista, toka todellakaan ei... ;)

    VastaaPoista
  6. Kipunointiako on liikkeellä sielläkin? Luulen, että Turulla ei ainakaan ole sitä ongelmaa, että se ei herättäisi tunteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä ennemminkin kipuilua, ne kipinät olleet aika vähissä... ;) Ei kai tässä Turussa mitään suurempaa vikaa, muttei vaan oo ikinä herättänyt mitään sen suurempia intohimoja ja nyt elo ollut niin boring viime vuosina, että kovasti tahtois jotain uutta, vaiks sit sen kaupungin. :)

      Poista
    2. Sitä itsekin oon miettinyt, että onko kyse vaan siitä, että tahtoo jotain uutta, ei niinkään siitä, että Turku olis ankea. Tiedä häntä!

      Poista
  7. olen niiltä suunnilta kotoisin (mutta heti huomautan etten todellakaan siis turkulainen), nykyään asun jossain savon ja etelän rajamailla. mulla on vähän samanlainen suhde nykyiseen kotikaupunkiini, jossa on tullut vietettyä aikaa kohta neljä vuotta. ja entinen inhokkikaupunkini turq on nyt alkanut vaikuttaa vuosien vastaantappelun jälkeen kiehtovalta paikalta, voisin jopa kuvitella asuvani, tai ainakin yrittää asuvani siellä joskus kun saan opiskeluni päätökseen. jään mielenkiinnolla seuraamaan mietteitäsi täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on parempi huomauttaa ihan kättelyssä että ei ole turkulainen! :D Mulla vain on se paha, etten oikein mielelläni mainitse itseäni salolaiseksikaan. Voi olla, että kun Turusta muuttaisi pois, saattaisi ikävä tulla. Tällä hetkellä kyllä vähän vaikea uskoa niin. Kiva että eksyit mietteitäni seuraamaan! :)

      Poista
  8. mä taas (taas tosiaan kai neljännen kerran) perustin blogin joka kertoo siitä kuinka Helsinki on parasta.. ja jonne voi kirjottaa kaiken sekavan joka ei liity pisimmillä silloillakaan leivontaan..

    onnea onnellisen perhetapahtuman johdota nyt.

    VastaaPoista
  9. Aah, mä alan samantien seurata Ilon touhuja! Sama mielessä itellä, välillä on kiva kirjoittaa muustakin kun ruoasta.

    Kiitti!

    VastaaPoista
  10. Täällä ollaan! Mä en oo koskaan ees asunut Turussa, mutta silti se jotenkin aiheuttaa mulle negatiivisia tunteita. Kiva siis seurata, josko löydät Turusta jotain kivaa ja mielenkiintoista tämän projektin johdosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tulit! :) Toivon todella löytäväni Turusta paljon positiivista tämän projektin myötä.

      Poista
  11. Jee, uus blogi! Sun tekstejä lukee mielellään kaikesta muustakin kuin ruuasta :).

    Kevät on hyvä aika aloittaa minkätahansa kaupungin fiilistely, koska varsinkin kesällä jokainen Suomen kaupunki on kaunis :) Itse olen aina jostain kumman syystä tykännyt Turusta. Kun minulta kysyttiin jokin aika sitten, missä tahtoisin vielä joskus asua, vastasin sekuntiakaan miettimättä, että Turussa :D Tällä hetkellä viihdyin kuitenkin Helsingissä paremmin kuin hyvin (juuri postailin aiheesta). Itsekin laajensin ruokabloggaamisesta tällaiseen sitä-sun-tätä-bloggailuun, kun elämässä on kaikkea muutakin ihanaa kuin ruokaa :)

    T: ex-Kermaperse makeemman elämän eväistä :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve ex-Kermaperse, nykyinen Tyyne! Kiva että kommentoit, multa on jostain syystä mennyt ihan ohi sun uusi blogisi mutta nytpähän sitten löysin sinnekin :) Saapa nähdä, josko itsekin alkaisin pitää Turusta.

      Poista
    2. Enpäs ole sitä mitenkään mainostanutkaan, vaan kaikessa hiljaisuudessa omaksi ilokseni kirjoitellut :) Mutta tällei muutamiin kommentteihin olen saattanut mainita, että "heeei, olen lukenut tekstejäsi jo ehkäpä vuosien päivät ja yli, että ei tässä nyt ihan mitään täysin random-kommentoijia olla" :D

      Poista
  12. Aiva mahtavaa! Mun Turun-asumine o pitäny sisällää samalaisii tunteit tätä isoo paskaläävää kohtaa, kute joskus ehkä vuadatinki. Sun Trattoria Romana -kämppä oli muute iha päällikkö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, kyl tässä vertaistukee tarvitaankin! Trattoria Romana -kämppää muistelen kyl haikeena, voi niitä aikoja!

      Poista
  13. Tattista ja onnea uudelle blogille! Sulla on pari viikkoa aikaa keksiä jotain positiivista Turusta :D Tai sitten surkutellaan yhdessä Aurajoen sameutta ja kuppiloiden ankeutta!

    VastaaPoista